PUHEET

"Aina on takaisin tultu”

Vappuaamun koleahkosta säästä huolimatta reilut sata juhlijaa saapui auringon säteitten lämpöön Kettumäen Kansanpuistoon Kotiseututalolle kuuntelemaan Kuusankosken Puhallinorkesterin keväisiä sävelmiä sekä nauttimaan perinteisestä vapputarjoilusta – simasta, kahvista ja munkista. Juhlan järjestäjän, Kuusankoski-Seuran puheenjohtaja Marjo Lakan tervehdyssanojen jälkeen kansanedustaja Jari Lindström kipusi pihalla olevalle ”puhujakivelle” pitämään elämänsä ensimmäisen vappupuheen, joka kuului näin:

”Arvoisat kuulijat! Ihminen ei pysty itse valitsemaan sitä paikkakuntaa missä hän sattuu syntymään. En siis minäkään siihen pystynyt vaikuttamaan. Synnyin Kuusankoskella, aluesairaalassa. Olen lähes koko ikäni asunut täällä lukuun ottamatta yhdentoista vuoden visiittiä naapurikuntaan, Valkealaan ja siellä Oravalan kylään.

 Olen ehtinyt asua Pilkanmaassa, Voikkaalla ja Kuusaalla. Kuusankoski on ollut aina, tai niin kauan kun itse muistan, hyvinkin jakautuneena kunnan eri osiin. On ollut hyvinkin tärkeätä korostaa mistä päin kuntaa tai kaupunkia ihminen on kotoisin. Pilkanmaalla asuttu lapsuus on muistikuvissani kivaa aikaa. Kavereita oli Suopellolla, aina sattui ja tapahtui. Ehdinpä käydä kaksi vuotta kansakouluakin. Pilkanmaan kansakoulu ja eritoten koulumatka Kyttärintien kautta oli pimeään vuodenaikaan pienelle nassikalle varsinainen jännitysnäytelmä. Varsinkin kun isäni kertoi eräässä autiotalossa tapahtuneesta synkästä tapauksesta, jossa mies oli päättänyt päivänsä omatoimisesti. Voinpa sanoa, että tuon talon ohitse juoksin ja vältin edes vilkaisemasta sinne päin.

 Muutimme 1974 Voikkaalle, Hirvelään. Uusi koulu, uudet kaverit ja uusi ympäristö.  Sanotaan mitä sanotaan, mutta itse olen sitä mieltä, että Voikkaa oli ja on hieno paikka. Voikkaa oli varsin vilkasta seutua ja tapahtumia riitti eikä niistä aina selvitty ilman poliisia. Voikkaa on mainettaan parempi paikka. Varsinkin Kymijoki ja Hirvelän ranta tulivat tutuiksi lapsena. Käytiin uimassa ja kalassa. Lähimetsät tuli koluttua aika tarkkaan. Ylä-Hirvelän ja Ala-Hirvelän väliset jalka- ja pesäpallo-ottelut olivat kesäisiä urheilun ’suurtapahtumia’. Näiden lisäksi juostiin, hypättiin ja heitettiin kilpaa. Ulkona viihdyttiin kesät ja talvet. Olisiko se sitä yhteisöllisyyttä vaikkei siitä kukaan tietoisesti sen vuoksi tehnyt.

 Armeijan jälkeen muutin Kymiyhtiön kautta saamaani vuokra-asuntoon Puistokadulle, Kuusaalle. Siinä muutaman vuoden asumisen jälkeen vähän matkan päähän, Heinosenkujalle.  Kerrostaloasumisessa on puolensa, mutta en minä siinä nyt mitenkään valtavan hyvin viihtynyt. Ostinkin jonkin ajan kuluttua ensimmäisen omistusasunnon, paritalon puolikkaan Mäenpääntieltä eli ns. messualueelta. Paikka oli kiva ja viihdyin siinä oikein hyvin. Kunnes, kohtasin tulevan vaimoni. Ei, viihtymiseen tämä tapaus ei vaikuttanut mitenkään. En vain enää ennättänyt olla kotonani, kun aikaa tuli viettäneeksi vallan muualla. Aloin viihtymään vaimoni asunnossa paremmin kuin omassani. Kotiseutuaiheeseen sopii se seikka, että hänkin on kuusaalainen ja asui Killingintiellä. Päädyimme varsin pian sellaiseen ratkaisuun, että lyömme hynttyyt yhteen ja muutamme saman katon alle. Myimme asuntomme ja ostimme yhteisen talon Oravalan kylästä. Paikka oli sopivan etäällä, jotta sai ns. oman rauhan, muttei kuitenkaan liian kaukana palveluista. Viihdyimme erittäin hyvin Oravalassa ja voin suositella sitä kenelle tahansa omaa rauhaa rakastavalle.  Omakotitalon haittapuoliin voisi laskea talonmiehen työt ja varsinkin lumityöt! Niitä isolla pihalla ja tontilla piisasi loppuelämän tarpeisiin.

 Viime vuosi ja kevät muutti taas aika paljon asioita. Luottamustehtävä eduskunnassa toi mukanaan muutoksia. Piti hankkia asunto Helsingistä, opetella uusia asioita ja tehdä päätöksiä muutenkin asumisen suhteen. En enää jouda olemaan talonmiehenä vaan suuri osa viikosta menee maailmalla. Oli siis tehtävä päätös. Myimme omakotitalomme ja hankimme asunnon lähempää palveluja. Asunnon, jossa ei ole päivittäisiä, välttämättömiä töitä. Päädyimme takaisin Kuusankoskelle ja aivan keskustaan. Ympyrä on siis sulkeutunut. Vaikka eihän tässä nyt missään maailman äärissä olekaan oltu, niin silti takaisin on tultu.

 Arvoisa yleisö, hieman politiikkaa! Kuntauudistus on ollut ja tulee olemaan ’kuuma peruna’ keskustelussa. Meillä on nyt reilun kolmen vuoden kokemus uudesta kaupungista. Eihän kaikki ole mennyt kuin Strömsössä, onhan se myönnettävä. Olemme tehneet ison joukon päätöksiä, yksimielisesti ja myös äänestäen. Tyylipisteet ovat olleet aika ajoin hakusessa eikä kuntalaisille ole ollut helppoa selittää sitä, miksi joku asia päätettiin niin tai näin. Demokratiaan kuuluu se, että enemmistö päättää. Mutta siihen kuuluu myös oikeus olla eri mieltä. Kaupungin eri osissa asuvat ovat kokeneet tehdyt päätökset hyvin eri lailla. Mielestäni meidän päättäjien on kuunneltava kaikkien kuntalaisten toiveita ja pyrittävä ajamaan oikeudenmukaisempia päätöksiä. Ei ole kenenkään etu, jos päätökset ja toimintatavat koetaan epäoikeudenmukaisiksi ja vain tiettyjen alueiden asioiden ajamiseksi. Tässä meillä on peiliin katsomisen paikka.

 Uuden Kouvolan kaupungin myötä, näin väittäisin, kotiseutu ja sen arvostaminen on noussut entistä suurempaan arvoon. Ihmisille tuntuu olevan tärkeätä korostaa omaa kotiseutuaan. Minulle se on myös tärkeätä. Vaikken ole enää vuosiin asunut Voikkaalla, niin koen aina olevani myös voikkaalainen. Siellä olen kuitenkin käynyt koulua ja tehnyt suurimman osan työuraani. Jos ihmiseltä kysytään, mistä olet kotoisin, niin vastaako hän että Kouvolasta? Vai kenties jotain muuta?  Kuusaalta, Inkeroisista, Jaalasta vai kenties vielä tarkemmin ’miä oon Oravalast’.

 Kotiseutu ja sen historia on aina kiinnostanut minua. Mitä oli ennen, miten elettiin ja kuka teki mitä? Näistä asioista voi halutessaan oppia. Paikalliset kertomukset, tapahtumista ja ihmisten toimista ovat kiinnostaneet itseäni niin paljon, että kirjahyllystäni löytyy monenlaista paikallishistoriaan liittyvää. Ja olen ne myös lukenut. On arvokasta, että kotiseutua ja kotiseutuaatetta pidetään yllä. Palaan lopuksi tuohon puheeni alkuun. Synnyinpaikkaansa ei voi valita, mutta asuinpaikkaansa voi vaikuttaa ja valita. Tänne olen syntynyt ja tänne jäänyt. Oman valintani mukaan ja aivan vapaaehtoisesti. Miksi? Täällä seutukunnalla ovat juuret, ystävät ja kotiseutu. Kaupungin nimi voi olla Kouvola, mutta itse olen paljasjalkainen kuusaalainen.

Arvoisa vappujuhlayleisö! Toivotan teille kaikille mitä parhainta suomalaisen työn juhlaa eli Vappua!”

Puhe/liikennepoliittinen selonteko 18.4

 Arvoisa herra puhemies!

 Liikennepoliittinen selonteko on periaatteessa varsin kattava opus. Se pitää ainakin teoriassa sisällään varsin monipuolista tarkastelua liikenteen ja liikennepolitiikan eri osa-alueilta. Sivulla 3 mainitaan, että selonteko pohjautuu kolmeen painopistealueeseen: köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen, julkisen talouden tasapainottamiseen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen. Nuo kaikki ovat erittäin hyviä ja kannatettavia lähtökohtia, mutta valitettavasti teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa toisiaan. Hallituksen linjaukset esimerkiksi autoilun ja polttoaineverotuksen kohdalla ovat mielestäni ristiriidassa näiden hyvien tavoitteiden kanssa. Myös joukkoliikenteen osalta voisin todeta ja toteankin, että joukkoliikenne suurimmissa kaupungeissa on jopa hyvin hoidettua, mutta kattavaa ja joustavaa se ei ole monessakaan maaseutukaupungissa tai -kunnassa. Oma auto onkin monelle ihmiselle aivan välttämätön. Julkisen talouden tasapainottaminen onkin usein ajanut näiden kahden muun painopistealueen ohitse. Kauniit tavoitteet vaikkapa eriarvoisuuden poistamiseksi jäävätkin usein vain tavoitteiksi käytännön kylmän politiikan vuoksi.

Arvoisa puhemies!

Tiestömme ja rataverkkomme kunto on huolestuttava. Sen perusparantamiseen tulisi kohdentaa vahvoja panostuksia, vahvempia kuin nyt. Ymmärrän toki talouden realiteetit. Kaikkeen ei millään riitä rahaa, siksi on tehtävä priorisointia. Ennen kaikkea sellaisten alueiden, joiden kansantaloudellinen merkitys koko Suomelle on merkittävä ja suorastaan elintärkeä, tulee olla kärkihankkeena. (Matti Saarinen: Järkipuhetta!) Onkin annettava hallitukselle kiitosta Kaakkoisen Suomen osalta. Hamina-Vaalimaa-tie, Vaalimaan rekkaparkki, Taavetti-Lappeenranta-väli sekä Luumäki-Imatra-kaksoisraide ovat merkittäviä panostuksia Venäjän rajaliikenteen kehittämiseen. Toivoisin kuitenkin tässä yhteydessä keskeneräiseksi jääneen Koria-Keltti-tievälin saattamista vihdoinkin loppuun. Näillä kaikilla hankkeilla on tärkeä rooli alueemme elinvoimaisuudelle ja myös koko Suomelle. Onhan rajaliikenne Kaakkoisen Suomen kautta merkittävässä roolissa.

Sisävesiliikenteestä löysin maininnan sivuilta 29-30. Kiinnittäisinkin huomiota tässä yhteydessä Kouvolassa sijaitsevaan Kimolan kanavaan osana Päijänne-Kymijoki-vesiväylää. Kanavan kehittäminen nimenomaan uusien käyttötarpeiden pohjalta, kuten matkailu ja energiaraaka-aineiden kuljetus, on määritelty erääksi keskeisistä seudullisista investointikohteista. Välttämätön edellytys tällöin on sulkukanavan toteuttaminen. Tätä hanketta on jo esiselvitetty ja sen toivoisi etenevän ripeästi käytännön toimiin.

Lopuksi muutama sana uhkatekijöistä. Logistiikka laivaliikenteen osalta kehittyy Baltian maissa. Ust-Lugan satama on haaste Suomen transitoliikenteelle. Rikkidirektiivin toteutuminen esitetyllä tavalla tulee aiheuttamaan varmuudella ongelmia suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoille. Suomalainen kumipyöräliikenne ja yrittäminen ovat erityisen suurten haasteiden edessä, ja venäläinen kilpailu tulee karsimaan suomalaista yrittäjyyttä. Tämä yhdistettynä mitä erilaisimpiin direktiiveihin tuo jatkuvasti lisää kustannuksia suomalaiselle liikennöitsijälle. Tähän huoleen pitää hallituksen herätä nyt ja vastata siihen yrittäjyyttä tukevilla päätöksillä, kuten hallitus on itse painopisteekseen määrittänyt.

Puheenvuoro, välikysymyskeskustelu/kuntauudistus 7.3 2012

Kuntien liitoksia voidaan eräässä mielessä verrata Euroopan unioniin. Jos siitä nyt jotain pitäisi ottaa opiksi, se olkoon se seikka, että erilaisten valtioiden erityispiirteet olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Niin on asianlaita myös, kun suunnitellaan kuntien liitoksia.

Meillä Kouvolan seudulla on jo kokemusta liitoksesta tai itse asiassa aivan uuden kaupungin perustamisesta ja siitä, mitä siitä on seurannut, kun kuusi erilaisen päätöksentekokulttuurin kuntaa lyödään yhteen. Voidaan sanoa, että päätöksien tekeminen on ollut haastavaa. Uusia liitoksia meille pohjoisen Kymenlaakson asukkaille oltaisiin tarjoamassa selvityksen mukaan enää yhden liitoksen verran, eli Kouvolan ja Iitin yhdistämistä. Tilanne ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, koska Iitti tuntee vetoa enemmän Hämeen kuin Kymenlaakson suuntaan eli toiseen maakuntaan päin.

Arvoisa puhemies! Olen hieman häkeltynyt keskustan tekemän välikysymyksen suhteen. En siksi, etteikö kysymys olisi aiheellinen, vaan siksi, että keskustan hallitusvastuun, Paras-hankkeen aikana on jo tapahtunut todella paljon kuntaliitoksia tai uusien kaupunkien perustamisia, kuten muun muassa Kouvolan alueella. Keskusta tuo välikysymystekstissään esiin huolensa reuna-alueiden palveluista. Meillä on uuden Kouvolan aikana päätetty lopettaa useita kouluja, eritoten reuna-alueilta. Uuden kunnan linjauksia ovat olleet myös taksojen, maksujen ja palkkojen harmonisointi. Se on lisännyt kustannuksia. Verotus on pakon edessä kunnallisveron ja myös kiinteistöveron osalta kovaa luokkaa. Myös niin sanotut piiloverot on käytetty tehokkaasti hyväksi, jotta kaupungille on saatu tuloja palvelujen tuottamiseen. Olemme muuttotappioseutua pitkälti paperiteollisuuden rakennemuutoksen aiheuttamista syistä johtuen, mutta näiden tehtyjen päätösten lisävaikutusta muuttotappioon voi vain arvailla. Tämä herättääkin kysymyksen, ovatko nämä niin sanotut vapaaehtoiset liitokset tuoneet niitä tuloksia, joita niillä on haettu. Kun kuitenkin näitä liitoksia on perusteltu leveämmillä hartioilla ja paremmalla mahdollisuudella vastata haasteisiin, niin nyt on jo selvää, että siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Säästöjä on jouduttu etsimään monilla varsin kipeillä ratkaisuilla. On myös tuotu esille se, että todelliset säästöt kuntaliitoksista tulevat vasta vuosien päästä. Siihen mennessä aika monen kuntalaisen kärsivällisyys on koetuksella ja itse asiassa se on jo monelta hävinnyt. Suuri osa kuntien talousongelmista syntyy sosiaali- ja terveysmenoista sekä sivistyksestä. Jos niiden tarjoamiseen pystytään keksimään tehokkaita ja taloudellisia keinoja, olemme jo ratkaisseet paljon ongelmia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät vastusta uudistuksia mutta pakolla tehtyjä kyllä. Vapaaehtoisuuteen ja todelliseen haluun perustuvien liitosten kohdalla olemme ilman muuta valmiita etenemään. Uudistuksella tulee olla tavoitteena palvelujen todellinen turvaaminen, niiden saatavuuden varmistaminen - ja mielellään kohtuullisen etäisyyden päästä kaikille kuntalaisille.

Asia: Hallitusohjelma, 28.6 2011

Oikeudenmukaisuus on käsite, jota on kovin vaikea yhdistää tämän hallitusohjelman sisältöön, kun tarkastelen sitä oman seutukuntani näköpiiristä. Hallitusohjelman selkeä viesti maaseudulle ja reuna-alueille on se, että koettakaa pärjätä. Hallitus ei aio tukea reuna-alueiden asumista ja elämistä kuin korulauseissa. Ottamalla kunnilta rahaa pois hallitus tekee aivan selkeän linjauksen kuntien pakkoliitoksia kohti. Suomeen ollaan ajamassa ja on osin jo ajettukin mallia, jossa kuntien suuremmalla koolla aiotaan ratkaista talouden ongelmat. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että se ei tule onnistumaan. Kun hallitus lisäksi nostaa asumisen ja liikkumisen hintaa, on kysyttävä, onko tarkoitus tunkea koko Suomi Kehä kolmosen sisäpuolelle tai kasvukeskuksiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus aikoo puuttua raskaalla kädellä niin sanottuun harmaaseen talouteen ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Tästä pitääkin antaa kiitosta hallitusohjelmalle. On kuitenkin samaan hengenvetoon ihmeteltävä sitä, että kotitalousvähennystä ollaan laskemassa 3 000 eurosta 2 000 euroon. Kotitalousvähennyksen on kuitenkin todettu olevan tehokas tapa karsia riskiä harmaan talouden tukemiseen, kuten hallitus itsekin omassa ohjelmassaan toteaa. Jää siis arvoitukseksi se, miten samassa ohjelmassa voi yhtäältä olla kotitalousvähennyksen puolella mutta toisaalta vähentämässä sitä.

Kiitän hallitusta siitä, että se on kirjannut ohjelmaansa selkeitä tavoitteita ja keinoja harmaan talouden vähentämiseksi. Veronumeron saaminen tunnistekorttiin, Suomessa toimivien ulkomaisten yritysten ja työntekijöiden verovalvonnan tehostaminen sekä Verohallinnon ylläpitämä rekisteri veroveloista ovat toimia, joita tervehdin ilolla. Erittäin tärkeänä pidän työsuojeluvalvonnan resurssien riittävyyteen sekä niiden kohdentamiseen, toimivaltuuksiin ja hallinnollisiin kehittämistarpeisiin tähtääviä suunnitelmia. Toivon todella, että näitä kirjauksia ei ole laitettu hallitusohjelmaan vain täytteeksi. Niiden tulee johtaa käytännön toimenpiteisiin ja lisäksi keinovalikoimaa on edelleen monipuolistettava. Meillä ei ole varaa ruokkia harmaata taloutta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan kiinnittänyt huomiota myös elinkeinopolitiikkaan ja näkee elinkeinorakenteen uudistamisen, monipuolistamisen sekä yritysten kasvun ja kansainvälistymisen eräänä tavoitteena. Olen samaa mieltä. On kuitenkin kysyttävä, onko nykyinen elinkeinopolitiikka ajan tasalla. Lukuisten elinkeinoyhtiöidemme saavuttamia tuloksia on mielestäni kyettävä tarkastelemaan kriittisesti. Panostamme suuria määriä varoja ja energiaa erilaisiin hankkeisiin, mutta mitä me saamme niillä vastapainoksi? Näitä tuloksia eli uusia työpaikkoja tai edes työpaikkojen säilyttämistä pidän itse niinä tuloksina, joita näissä hankkeissa on tavoiteltava, ja liian usein näitä tuloksia ei saavuteta vaan lopputuloksena on pelkkä paperien pyörittäminen.

Arvoisa puhemies! Ohjelma on laaja, ja puutuin vain muutamaan kohtaan sen sisällöstä. Ohjelma on eräiltä osin kansaa jakava ja eriarvoistava. Siitä löytyy hyviäkin kohtia, mutta vastapainoksi se ei tunnista eri alueiden tarpeita. Siitä olen pahoillani, en itseni vaan sen kansanosan puolesta, joka on valinnut asuinpaikakseen maaseudun ja muun kuin ruuhka-Suomen.

Asia: Portugali-paketin hyväksyminen, 24.5 2011

Arvoisa puhemies!

Jo eduskuntavaalikampanjan aikana oli nähtävissä ja aistittavissa se, että tästä nyt käsiteltävänä olevasta ns. Portugali-paketista tuli ja on tullut todella merkittävä teema. Se on jakanut vaalien voittajat ja häviäjät eri leireihin eriskummallisella tavalla: Häviäjät hallitukseen, voittajat oppositioon.

Meille perussuomalaisille ja isolle osalle meidän kannattajistamme tämän paketin hyväksyminen ei tullut eikä tule kuuloon. Kerroimme oman kantamme jo hyvissä ajoin ennen vaaleja. Itsekin sitä suorastaan toitotin vaalipaneeleissa ja käytin omassa mainonnassani. Kaiken tämän jälkeen meidän olisi joidenkin mielestä pitänyt kääntää nuttu nurin ja ryhtyä hyväksymään tukiratkaisuja aivan pokkana! Eli toimia maassa maan tavalla.

Tähän maassa maan tavalla – kikkailuun emme kuitenkaan lähteneet mukaan. Monelle se tuli yllätyksenä ja suorastaan järkytyksenä. Meitä syytettiin vastuun pakoilusta, käpykaartilaisuudesta.

Kenelle me olemme vastuussa? Mielestäni äänestäjille ja itsellemme. Emme me kysy muiden puolueiden mielipidettä omaa kantaamme muodostaessamme. Osaamme päättää sen ihan itse ja kantaa siitä myös vastuun. Koen itse, että tämä nyt hyväksyttäväksi esitetty paketti ei puutu perusongelmaan vaan ainoastaan siirtää väistämätöntä. Siksi tätä pakettia ei tule hyväksyä!

Arvoisa puhemies!

Mistä me olemme nyt päättämässä? Siitäkö, että tuemmeko huonosti taloutensa hoitanutta Portugalia. Vai kenties; JIM- jostain ihan muusta. Nämä nyt suunnitellut operaatiot, Portugali- paketti muiden mukana ovat vastoin Euroopan Unionin omaa perussopimusta. Silti sitä ollaan nyt hyväksyttämässä eduskunnalla. Jollei kyseessä olisi EU, sanoisin tätä aivan uskomattomaksi toiminnaksi. Mutta EU:lla ei tunnukaan olevan itsellään mitään sopimuksia tai sääntöjä, jota se ei voisi tarpeen tullen ohittaa. Eikö jäsenmaiden tulisi ottaa tästä mallia? Sopimukset ovatkin vain ohjeellisia ja niitä voi tulkita aina tilanteen mukaan.

Arvoisa puhemies!

Näillä nyt suunnitelluilla toimenpiteillä vahvistetaan edelleen liittovaltiokehitystä ja annetaan samalla selvä signaali sille, että talouden hoitaminen huonosti voidaan paikata jatkossakin veronmaksajien rahoilla. Vastuita voidaan yrittää vierittää sijoittajille ja pankeille, mutta viime kädessä aina ollaan kärkkymässä maksajiksi täysin syyttömiä ihmisiä, veronmaksajia. Niin nytkin.

Meille vakuutellaan, että tässä on kyseessä ”vain” takaus. Ei siis rahan antaminen vaan sen lainaaminen muutaman prosentin korolla. Markkinoidaanpa sitä jopa hyvänä sijoituksena! Maalaisjärkeni sanoo, että jos lainaa ei kykene maksamaan takaisin, se lankeaa takaajan maksettavaksi. On siis siinä tapauksessa aivan sama oletko itse lainanottaja vai sen takaaja.

Onkin kysyttävä oleellinen kysymys: Voiko Portugali maksaa velkansa takaisin? Selviääkö se säästöohjelmastaan? Vastaan itse, että en siihen usko. Siksi Suomen on  pantava peli poikki omalta kohdaltaan nyt.

Arvoisa puhemies!

On äärimmäisen vaikeaa tai suorastaan mahdotonta selittää osalle kansalaisista sitä, minkä vuoksi meidän pitäisi tukea talousahdinkoon joutuneita maita. Meillä kun  tuntuu olevan kummallisen paljon varaa vakuuksiin ja takauksiin. Mutta pyydäpäs paria miljoonaa reumasairaalaa varten, niin eipä löydy.

Leipäjonoja on omassa maassa häpeällisen paljon. Eipä löydy rahoitusjärjestelmää niidenkään poistamiseen. Kuntien ahdingosta nyt puhumattakaan. Mutta Euroopan Unionin ollessa kyseessä, kaikki tuntuu onnistuvan ja pikavauhtia.

En siis hyväksy nyt esitettyä Portugali-pakettia siksi, että se ei ratkaise ongelmia vaan siirtää niitä eteenpäin. Keisarilla ei ole vaatteita ja sen sanomiseen tuntuu olevan valmiutta vain perussuomalaisilla. Ongelmien ratkaiseminen vaatii joskus rohkeutta olla eri mieltä ja sitä rohkeutta perussuomalaisilla on. Ja niille, jotka peräävät vastuun kantamisen perään sanon, että jokaisesta päätöksestä kannetaan myös vastuuta. Eri mieltä oleminen ei poista vastuuta.

Euroopan talous on kriisin partaalla ja sitä tosiasiaa ei paikata tällaisilla toimenpiteillä. On uudistettava koko järjestelmä ja se alkaa tosiasioiden myöntämisellä. Aloitetaan se Suomesta.

Ryhmäpuhe/ valtuuston kokous 15.11  2010

Asiat 14 ja 15; kunnallisvero% ja kiinteistövero% 2011

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö!

Kun tätä asiaa käsiteltiin viime vuonna, oli jo nähtävissä tiukkeneva taloustilanne. Tuolloin perussuomalaisten valtuustoryhmä oli yhden prosentin kunnallisveron nostamisen kannalla.

Ajatuksenamme oli tulla vastaan hyvissä ajoin ja pehmentää taloudellista kurimusta. Olimme tämän prosentin nostamisen kannalla myös, kun käytiin ns. neuvotteluja Kouvola-sopimuksesta. Silloinkaan se ei kelvannut.

Nyt tuntuu olevan sitten se tilanne, että tuo yhden prosentin nosto ollaan ottamassa käyttöön. Tosin kiertoilmaisulla ”aikaistettu puolen prosentin nostaminen”. Perussuomalaiset eivät ole nokittamassa lisää vaan hyväksymme esitetyn korotuksen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kiinteistöverojen kohdalla on ilmeistä, että korotuspaine jatkuu koko valtuustokauden. Tämä lisää merkittävässä määrin asumiskustannuksia, jotka eivät ole muutoinkaan mitättömiä. Jollakin keinoilla Kouvolan talous on kuitenkin saatava tasapainoon ja tämä on yksi niistä keinoista. Huono, mutta hyviäkään ei ole tarjolla.

Kouvolan taloudellista tilaa pohtiessa voi aina palata myös menneeseen. Uuden kunnan perustaminen oli ja on ollut valtava urakka. Siinä olisi jo itsessään ollut aivan riittävästi työmaata. Mutta kun Kouvola oli ottamassa käyttöönsä tilaaja-tuottajamallia samaan hässäkkään, niin hankimme itsellemme ylimääräisiä ongelmia. Sen kai jo tunnustaa paatuneinkin TILTU-fani?

Me emme ole päässeet puuttumaan rakenteisiin riittävästi, koska kätemme ovat sidotut. Siksi on jouduttu tekemään myös kipeitä päätöksiä. Niiden järkevyydestä voikin olla sitten montaa mieltä.

Voi esimerkiksi kysyä: Mitä säästöjä syntyy ammatillisen koulutuksen keskittämisestä ns. kampukselle? Oliko tämä päätös todellakin loppuun asti ajateltu? Nyt meillä on käsissämme miljoonien eurojen investointikohde. Iso raha tiukkana aikana.

Kouvola on maaseutukaupunki ja suuri alueeltaan. Isossa joukossa päätöksiä on koettu, että tämä asia on päässyt unohtumaan. Näin varsinkin siinä palautteessa, jota on tullut meidän korviimme kaupunkimme reunoilta. Kun talous edelleen tiukkenee, on suuri vaara, että tämä suuntaus jatkuu. Jos me ihan oikeasti haluamme tästä kaupungista yhteisen Kouvolan, on sen näyttävä myös tulevaisuuden päätöksissä aivan toisella tavalla kuin tähän asti. Veroja kun kerätään koko kaupungin asukkailta.

Millään taikatempuilla ei taloutta saada kuntoon. Työpaikat ja työn tekeminen ovat parasta lääkettä. Vaikka kaupunki ei voi pakottaa tänne yrittäjiä, voi se omilla toimillaan edesauttaa yritystoiminnan edellytyksiä kaupungissamme. Se voi olla aktiivinen toimija, neuvottelija ja positiivinen kumppani. Tänne tulemista suunnittelevien tahojen on saatava oikeaa tietoa, oikeilta henkilöiltä ja oikeaan aikaan. Byrokratiaa emme tarvitse muuhun kuin asioiden sujuvaan käsittelyyn.

Töitä tekemällä ja veroja maksamalla me kustannamme suurimman osan yhteisestä hyvästä. Kun Kouvolan kaupungilla on myös omia rakennusprojektejaan on todella toivottavaa, että kaupunki pitää paikkakunnalla jo olevien yritysten puolta parhaansa mukaan.  Toki hankkeita tulee kilpailuttaa, mutta usein tuntuu siltä, että suomalaiset kilpailutamme itsemme hengiltä.

Terve itsekkyys voi olla myös viisasta talouspolitiikkaa.

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja!

Näillä evästyksillä perussuomalaisten valtuustoryhmä yhtyy kaupunginhallituksen esitykseen ja hyväksyy esitetyt korotukset kunnalliseen veroprosenttiin 2011 sekä kiinteistöveroprosenttiin 2011.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta,

Jari Lindström

kaupunginvaltuutettu

ASIA 6: Kouvolan maahanmuutto-ohjelma

Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, Hyvät valtuutetut ja parahin yleisö!

Lain mukaan jokaisella kunnalla  olla maahanmuuttajien kotouttamisohjelma tai vähintään sitouduttava sen laatimiseen. Kouvolan kaupungille ollaan nyt esittämässä myös sellaista. Tosin tämä Kouvolan kaupungille esitetty maahanmuutto-ohjelma on kotouttamisohjelmaa laajempi ja tuo siten lisäkustannuksia.

Maahanmuutto on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Syitä on monia. Niistä vähäisimpiä ei liene se, että Suomi on turvallinen maa. Ja antelias. Jopa maailman anteliain. Se ei varmasti ole vähäinen seikka syynä tänne hakeutumiselle.

Maahanmuutto-ohjelma on laadittu hyvin, voisi sanoa jopa taitavasti. Riveille ja varsinkin rivien väleihin on laitettu paljon tulkintaa aiheuttavia seikkoja.

Annetaan mm. ymmärtää, että hyväksymällä tämä ohjelma, siitä ei syntyisi juuri mitään kuluja. Päinvastoin. Se suorastaan tuo meille rahaa. Voisikin kysyä sarkastisesti: Ei kai maahanmuuttajilla tehdä bisnestä?

Maahanmuuttajan aiheuttamat kustannukset ovat kymmenissä tuhansissa euroissa per vuosi. Mm. toimeentulotuki on eräs merkittävistä kustannuksista. On siis melkoista vähättelyä väittää sen olevan ilmaista. Tästä seikasta ei maahanmuutto-ohjelmassa puhuta mitään.

Toinen silmiin pistävä seikka on se, että monessa kohdin puhutaan siitä kuinka meidän on sopeuduttava maahanmuuttajiin. Kuinka meidän on oltava valmiita kohtaamaan maahanmuuttajia. Kuinka rikastuttavaa on saada kulttuurikylpy. Kuinka meidän on totuttava erilaiseen suomen kieleen.

Eikö tänne hakeutuvan tule sopeutua meidän kieleemme, kulttuuriimme, tapoihimme ja moraaliimme? Jos suomalainen muuttaa vieraaseen maahan asumaan, on hänen ymmärtääksemme elettävä maassa maan tavalla. Ei hänen vuokseen ryhdytä muuttamaan yleisiä tapoja ja käyttäytymismalleja.

Usein kuulee väitettävän, että meidän on otettava maahanmuuttajia paikkaamaan ns. huoltosuhdetta ja auttamaan pahenevassa työvoimapulassa. Perussuomalaisten mielestä puheet työvoimapulasta ovat melkoista liioittelua tänä aikana, jolloin ihmisiä potkitaan kilometritehtaalle päivittäin. Meillä ei ole työvoimapulaa! Meillä on pula palkkatyöstä.

Panostus maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin on pois jostain muusta sektorista. Siksi me perussuomalaiset esitämme, että kaupunginhallituksen esitystä ei hyväksyttäisi tällaisenaan.

Ei Kouvolan tarvitse profiloitua ohjelmalla, joka on selkeästi laajempi kuin  se minkä laki määrää. Eikä varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa säästöjä etsitään jopa kyläkouluja lakkauttamalla ja henkilöstöä lomauttamalla! Mielestämme esitetyn ohjelman todellisia kustannuksia ei ole vieläkään selvitetty tarpeellisella tarkkuudella.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin mukaan kevään aikana valmisteilla on uusi kotouttamista koskeva lainsäädäntö, jonka lähtökohtana on, että kotouttamistoimenpiteet koskevat kaikkia maahanmuuttajia. Ennen kyseisen lain valmistuttua, joka todennäköisesti selkeyttää kustannusten jakoa ja palvelujen järjestämisvelvoitteita valtion ja kunnan välillä,ei tule hyväksyä laajempaa maahanmuuton ohjelmaa kuin laki edellyttää, ottaen huomioon kaupungin taloudellisen tilanteen.

Perussuomalaisten valtuustoryhmän esitys kuuluu:

Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittää, että maahanmuutto- ohjelman sijasta Kouvolan kaupunki sitoutuu laatimaan lain edellyttämän kotoutusohjelman.

Puhe pidetty 22.2 2010 valtuuston kokouksessa

 Asia 4: Perusopetuksen kouluverkko

Arvoisa kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut läsnäolijat!

Olemme suuren päätöksen äärellä. Päätöksen, jonka vaikutuksia kukaan meistä ei pysty ennustamaan. Ennustaminen kun on äärimmäisen vaikeaa, varsinkin sen tulevan.

Kuitenkin juuri ennusteiden varassa me joudumme tekemään tätä päätöstä. Voisi jopa sanoa, että arvailemme sitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ennusteet kertovat, että kaupungin asukasluku vähenee. Ja että oppilaiden määrä vähenee. Pitkälti juuri näihin lukuihin on myös tämä päätösesitys uudeksi peruskouluverkoksi nojannut.

Sen sijaan, että me puuttuisimme ongelmaan nimeltä muuttotappio, me ryhdymme potkimaan sille lisää vauhtia. Minäkin ennustan. Ennustan, että jos päätös tulee olemaan esitetyn kaltainen, se aivan varmasti johtaa muuttotappioon. Ennusteet siis tulevat toteuttamaan itse itsensä.

Koko tämä käyty prosessi kaikkine keskusteluineen, kirjoituksineen ja vastineineen on ollut osa demokratiaa. On hyvä, että ihmisiä on kuultu. Mutta päätösesitys osoittaa varsin tylysti sen, että on kuultu, mutta ei kuunneltu. Eihän näiden kuulemisten, vastineiden ja perustelujen jälkeen juuri mikään ole muuttunut esityksissä. Edelleen ollaan lahtaamassa iso joukko kouluja. Kuntalaisten mielipiteellä ei ole siis ollut vaikutusta. Miten se voi olla mahdollista jos me olemme tekemässä päätöksiä kuntalaisten parhaaksi? Valtuuston puheenjohtajakin on moneen eri otteeseen korostanut kansalaiskeskustelun tärkeyttä. Ei kai se keskustelu voi olla pelkkää sanahelinää?

Päättäjänä minua on häirinnyt jatkuvasti se, kuinka vaikeaa on ollut saada oikeaa tietoa. Ylimalkaisia vastauksia olen kyllä saanut, mutta ei sellaisia, joiden varaan voisi omaa päätöstään rakentaa. Alusta asti koko asiaa on leimannut epämääräisyys. Jatkuvasti on putkahdellut uutta listaa. Kouluja on pudonnut listoilta, on noussut sinne… Ja vailla mitään järjellistä perustetta.

Minulle onkin syntynyt sellainen kuva, että tämä päätös on tehty ensin. Sitten vasta sitä tukemaan on ryhdytty masinoimaan mitä erilaisimpia perusteluita. Jos jokin perustelu ei istu päätöksen linjaan, se on lakaistu sivuun. Oli se sitten kuinka hyvä ja perusteltu tahansa.

Mitään väliä ei tunnu olevan sillä syntyykö niitä haluttuja säästöjä vai peräti lisäkustannuksia. Kouluverkkouudistusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

Eikö voitaisi myöntää, että nyt on tehty virhe? Liian kovalla kiireellä ja täysin vaillinaisilla tiedoilla ollaan paketoimassa kouluja pakettiin. Ei näin isoa päätöstä saa tehdä hätäilemällä ja paniikissa.

Ryhmien väliset ns. neuvottelut olivat myös farssi. Jos neuvottelujen lähtökohdaksi otetaan etukäteen päätetty paperi, josta ei ole tinkimistä, niin mikä on sellaisen neuvottelun arvo? Meille se oli nolla. Meidän läsnäolollamme ei näin ollen ollut tarvetta.

On ollut myös järkyttävää lukea lehdestä, kuinka jokin asia on päätetty jo etukäteen. Joku on päättänyt jotain jossain. Esim. Mikä arvo on annettu asiantuntijalautakunnalle kouluverkosta päätettäessä jos asia on ohjeistettu jo etukäteen?  Edelleen minulle on vahvistunut myös  se käsitys, että kaikilla ei ole samaa valtaa päätöksien suhteen. Valta otetaan ja valta annetaan. Nyt on käynyt valitettavasti molemmat.

Olen saanut valtavasti palautetta ihmisiltä niin suorassa keskustelussa, puhelimitse ja sähköpostilla. Uskoakseni näin on asian laita meillä kaikilla. Sen palautteen olen ottanut todesta. Toivon näin olevan teidän kaikkien kohdalla. Tuo palaute on osaltaan vaikuttanut omiin mielipiteisiini.

 Kouluverkko on kiinteä osa reuna-alueita. Kun kuntaliitos toteutui, niin monella suuri pelko ja huoli nimenomaan kuntien reunoilla palveluiden säilymisestä – valitettavasti tuo huoli on nyt osoittautunut pelättyä suuremmaksi. Nyt kun ollaan käymässä kyläkoulujen kimppuun, niin olen kokenut tehtäväkseni niiden puolustamisen.

Uuden Kouvolan ongelmien maksajiksi ja syypäiksi ollaan laittamassa koulut ja eritoten kyläkoulut. Niissä opiskelevat lapset, jotka ovat aivan syyttömiä näihin ongelmiin. Joka ikinen kertako päättäjien on tehtävä samat virheet? Mentävä täysin puolustuskyvyttömien kimppuun. Tämän ei tarvitse tapahtua nyt. Meille on annettu valta ja toivottavasti myös viisautta käyttää sitä oikein. Ollaan siis ryhdikkäitä ja annetaan kouluille työrauha. Tehdään inhimillinen päätös.

Kaupunginhallituksen esitys ei ole inhimillinen. Mutta arvoistahan ei ole kannettukaan huolta vaan taloudesta. On sanottu, että joskus pitää tehdä vaikeitakin päätöksiä. Ja kantaa niistä vastuu. Tämän minä ymmärrän. Mutta vastuuta voi kantaa myös toisenlaisesta päätöksestä. Juuri sellaisesta, jossa otetaan aikalisää tämän asian suhteen. Valmistellaan esitys paremmin ja annetaan pyydetyt vastaukset selkeinä.

Tekemällä reuna-alueita syrjiviä päätöksiä, ei uusi Kouvolan kaupunki tule saavuttamaan mitään positiivista. Täytyy muistaa, että Kouvola ei ole pelkästään keskusta vaan useiden taajamien ja maaseudun summa. Keskittämällä tehdään tyhjäksi kaikki se positiivinen voima, jota löytyy kyliltä, taajamista ja taajamien ulkopuolelta. On turhaa puhua vetovoimaisesta Kouvolasta, jos palveluja ajetaan alas isolta alueelta uutta kaupunkia. Kouvola ei ole suurkaupunki, se on maalaiskaupunki.

Tällä päätöksellä esitetyssä muodossa ei pelasteta Kouvolan taloutta. Mutta sillä saadaan aikaiseksi korvaamatonta vahinkoa monelle alueelle. Jos koulu loppuu, niin ei sitä enää uudestaan avata. Päätös on pitkäaikainen. Kannattaa siis kysyä itseltään, olenko ihan oikeasti miettinyt oman kantani loppuun asti ja seisonko sen takana. Olenko saanut kaiken sen tiedon, jonka tarvitsen näin suuren päätöksen tehdäkseni?  Pidänkö esitystä ainoana oikeana vaihtoehtona? Olenko tehnyt päätökseni ihan itse ja omista lähtökohdistani? Jos vastaatte yhteenkin kysymykseen kieltävästi, ei teillä pitäisi olla vaikeuksia päättää toisin kuin on esitetty.

En hyväksy esitettyä koulujen lakkautuslistaa ja kannatan valtuutettu Juha-Pekka Koposen tekemää esitystä.

Jari Lindström(ps.)

kaupunginvaltuutettu

 Puhe pidetty 22.2 2010 valtuuston kokouksessa

Asia: 2. asteen kouluverkko

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, media ja muut läsnäolijat!

Kaupunginhallitus esittää valtuuston hyväksyttäväksi melkoista nippua. Toisaalta ollaan lakkauttamassa toimipisteitä, toisaalta perustamassa täysin uutta.

Lukioverkko on nyt kattava. Se on kattava nimenomaan alueellisesti ajateltuna. Siksi siihen puuttumisen on oltava todella hyvin perusteltua. Ja sitähän esitykset eivät ole matkan varrella olleet.

Elimäen lukion kohtalosta on väännetty peistä todella paljon. Elimäen lukiota on noustu puolustamaan monelta taholta.

Suuri kiitos siitä kuuluu aktiivisille toimijoille, jotka eivät ole hyväksyneet aiemmin esitettyjä toimenpiteitä.

Nyt esitetään jatkoaikaa Elimäen lukiolle. Hyvä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin: Elimäen lukiolle ollaan laittamassa minimioppilasmäärä. 150 oppilasta. Esityksessä tämän asian kohdalla sanamuoto herättää kysymyksen. On aivan eri asia jos päätösesitys on muodossa ”tulee olla 150 oppilasta ” kuin  tulisi olla 150 oppilasta”. Ensimmäisessä on selkeästi näkyvissä ehdottomuus, toisessa on toive.

Elimäen lukion on oltava jatkossakin yksi Kouvolan lukioista. Se on alueellisesti perusteltua ja kattavan veron kannalta järkevää. Elimäki on osa Kouvolaa, jos se on tässä kiireessä päässyt unohtumaan.

Tässä samassa yhteydessä olemme päättämässä myös ammatillisen koulutuksen järjestämisestä. On esitetty, että Naukion ja Keltakankaan ammattiopistojen toimipisteet lakkautettaisiin 1.8 2012 ja opetus siirretään kokonaan Tornionmäen ns. kampukselle.

Tätä kampusajattelua on pidetty suorastaan uutena vetovoimatekijänä Kouvolalle. Rohkenen olla eri  mieltä ja olenkin.

Muutama perustelu:

1. Jotta kaikki oppilaat mahtuisivat tälle kampukselle, on sinne rakennettava paljon uutta tilaa ja korjattava vanhaa. Se maksaa miljoonia. Kuitenkin se nähdään investointina tulevaisuuteen. Nykyisten toimitilojen peruskorjaus olisi sitä aivan samalla tavalla
2. On myös käytetty perusteluna elinkeinoelämän toiveita. Mm. Stora Ensoa ja UPM:aa käytettiin mainostamaan tätä kampusmallia. Lausunto oli saatu ”joltain taholta”? Keneltä?

Otin asian esille Paperiliiton ammattiosasto 19 plm:n ja osaston puheenjohtajan kanssa. Näiltä tahoilta ei oltu kysytty yhtään mitään! Niinpä ammattiosastot ottivat asiaan kantaa. Peräti neljän eri ammattiosaston(15, 19, 35 ja 85) yhteinen kanta oli kielteinen nykyisten toimipisteiden lakkauttamiselle ja toiminnan keskittämiselle Kouvolan kampukselle. Mielestäni myös työntekijäpuolen kannalla on oltava merkitystä, jos toista osapuolta eli työnantajaa käytetään asiassa ”suosittelijana”.

1. Mitä uutta tämä suunniteltu kampus tuo? Se on vain pelkkä keskittymä, jolla ollaan            saavuttavinaan mitä erinomaisimpia etuja. Ikään kuin nykyinen järjestelmä olisi vain huono ja aikansa elänyt. Mielestäni vetoaminen kampuksen vetovoimaisuuteen on aivan ilmasta revittyä eli tuulesta temmattua. Sekö houkuttelisi opiskelijoita ulkomailta tänne? Opiskelua voi keskittää jo nyt olemassa oleviin toimipisteisiin. Ei sen vuoksi tarvita kampusta

1. On myös vedetty esiin syntyvät säästöt vuokrakustannuksissa. Onkin ihan totta, että nykyisistä tiloista on maksettava vuokraa. Näistä kustannuksista on laskettu syntyvän lähes kahden miljoonan euron säästöt. Kampuksen perustaminen maksaa arvion mukaan lähes kahdeksan miljoonaa. Käsittääkseni tästä uudesta tilasta tulisi todella suuri. Ja ymmärtääkseni myös siitä maksetaan jatkossa vuokraa. x euroa. Mikä on siis todellinen säästö?
2. Tilojen jatkokäyttö on myös mielestäni ongelmallinen. On hehkutettu sitä, että sivistyspuoli säästää kun sen ei tarvitse maksaa enää tiloista vuokraa. Kustannukset siirtyvät tilaliikelaitoksen vastuulle. Eli ongelma lakaistaan maton alle. Jos tila ei mene kaupaksi, kulut ovat edelleen veronmaksajien kustantamia. Mitä siis tiloille aiotaan tehdä? Myydä, vuokrata vai jyrätä maan tasalle. Tämä olisi tärkeä tieto ennen päätöstä.
3. Jos lukioilla on ns. optimaalinen oppilasmäärä, jonka ylitettyään opetuksen laatu ja taso heikkenee niin miksei ammattikouluissa ole sellaista? Eikö ammatillisen opetuksen laatu ja taso kärsikään suurista ryhmäkoista?

Lopuksi totean, että en kannata kaupunginhallituksen esitystä. Se lienee jo tullut muutenkin selväksi tämän puheenvuoron aikana.

Jatkaminen nykyisellä kouluverkolla olisi hyvä ja täysin toimiva ratkaisu. Miksi rakentaa uutta jos vanhakin, pienillä viilauksilla toimii?

Kannatan valtuutettu Juha-Pekka Koposen tekemää esitystä.

Jari Lindström(ps.)

kaupunginvaltuutettu

puhe pidetty 22.2 2010 valtuuston kokouksessa

Talousarvio 2010 ja taloussuunnitelma 2011- 2012(ryhmäpuhe 14.12 2009)

Olemme nyt hyväksymässä toista talousarviota. Ensimmäinenhän oli ns. kelluva ja nyt, meillä ainakin teoriassa, pitäisi olla paremmat pohjatiedot kuin 2009 budjetin osalta oli. Silti, meillä on edelleen vaikeuksia saada tarkkoja lukuja. ”Leijumme” siis yhä joiltakin osin arvioiden ja ennustusten varassa.

Vaikka talouden tilanne on vaikea, niin siitä huolimatta on tärkeätä myös investoida. Näistä keskeisessä osassa näyttävät olevan kiinteistöjen korjaukset, laajennukset ja muutostyöt. Tätä onkin pidettävä viisaana ratkaisuna. Investoinnit onkin nähtävä myös sijoituksena tulevaisuuteen. Pitäisin myös satsausta mahdollisimman kattavaan kouluverkkoon investointina tulevaisuuteen. Ei pelkkänä menoeränä ja rasitteena.

Talouden tasapainottaminen henkilöstöä lomauttamalla vaikuttaa myös palvelujen tasoon ja saatavuuteen. Maksujen ja taksojen korottaminen tai palvelujen leikkaaminen eivät kohdistu aina tasapuolisesti palveluja tarvitseviin.

Tuottavuus? Miten se ymmärretään? Tuottavuutta ollaan parantamassa menoja vähentämällä, organisaatiota ja toimintatapoja uudistamalla sekä tarpeetonta omaisuutta myymällä. Tuottavuuden arviointi ei saa keskittyä pelkästään henkilöstöön, myös ostopalveluita pitää tarkastella kriittisesti. Esim. onko ostopalveluissa sellaisia, joita voidaan toteuttaa omana tuotantona?

Menoja voidaan yrittää vähentää, mutta varsinkin peruspalvelujen kohdalla on oltava erityisen tarkkana siinä, että säästöt eivät tuo lisää kuluja. On kysyttävä todellisten säästöjen perään. Samalla on pidettävä huoli siitä, että peruspalveluja on saatavana mahdollisuuksien mukaan koko kaupungin alueella. Palvelurakennetta ollaan uudistamassa. Tätä uudistusta on jo suunniteltu kouluverkon osalta. Lopulliset päätökset sen osalta ovat edessä heti vuoden 2010 alussa. Päätös tulevasta kouluverkosta on suuri. Kenties suurin päätös toistaiseksi.  Päätöstä ollaan ohjailemassa liiaksi keskittämisen kannalta, Sitä ei voida hyväksyä! Tätä kaupunkia pitää kehittää mahdollisimman tasapuolisesti.

Elinvoiman vahvistaminen on mielestäni suurin haaste Kouvolalle. Ilman elinvoimaa ei ole työtä eikä toimeentuloa, ei ainakaan tarpeeksi näin suuren kaupungin asettamiin haasteisiin. Joudumme erittäin suurella todennäköisyydellä nostamaan veroäyriä tulevaisuudessa. Olisimme olleet siihen valmiit jo nyt, mutta enemmistö halusi toisin. Vedottiin mm. vetovoimaan ja kilpailukykyyn. Onko parempi, että veroprosentti on edelleen 19% ja palveluja ajetaan alas? On muistettava, että kuntaliitoskuntia tämä lama kohtelee ja tulee kohtelemaan rajusti, koska kädet on sidottu lainsäädännöllä ja yhdistymisrahat on pian syöty.

Eikö vetovoimainen kaupunki synny juuri siitä, että sillä on toimivat ja kattavat peruspalvelut? Katsovatko muuttoa suunnittelevat lapsiperheet veroprosenttia vai sitä ovatko lähipalvelut kunnossa ja saatavilla? Tätäkin kannattaisi miettiä kun puhutaan vetovoimasta.

Elinvoiman lisääminen ja uudet työpaikat kävelevät käsi kädessä. Ei yksikään yritys tule Kouvolaan siksi, että olemme nyt Suomen 10. suurin kaupunki. Miellä pitää olla tarjota jotain muuta. Työvoima, koulutus, asuntojen saanti, liikenneyhteydet, infrastruktuuri ja yrittämiseen kannustava asenne. Näiden lisäksi työvoiman saantiin vaikuttavat nuo edellä mainitsemani laadukkaat sekä saatavilla olevat peruspalvelut.

Ei-lakisääteisiä palveluja joudutaan tarkastelemaan erittäin kriittisesti. Eli tulemme sen kysymyksen äärelle, mikä on kunnan perustehtävä? Onko se tuottaa voittoa vai tarjota verorahoilla mahdollisimman hyvää palvelua? Kunnan tehtävä ei ole tuottaa voittoa. Sen tehtävänä on tarjota asukkailleen hyvää ja kattavaa peruspalvelua. Siis peruspalvelua.

Sivistyksen toimialaa koskevassa tekstiosassa otetaan kantaa jo ennakkoon tulevista päätöksistä, johon emme voine kuitenkaan sitoutua vielä tässä vaiheessa. Päätökset näistäkin asioista on syytä tehdä oikeassa päätöksentekojärjestyksessä.

Mainitsin tuossa aiemmin, että Kouvola on Suomen 10. suurin kaupunki. Tosin tällä muuttotappiovauhdilla emme kovin kauaa keikistele tuossa tilastossa kymmenen kärjessä. Syitä muuttotappioon ei ole yhtä eikä kahta. Se on monen tekijän summa. Mutta on selvää, että työpaikkojen dramaattinen väheneminen on suuri vaikuttava tekijä tähän suuntaukseen. Toinen, vähemmälle huomiolle jäävä syy on mielestäni oma asenteemme. Meiltä ei tunnu löytyvän rohkeutta soutaa vastavirtaan. Ennusteista huolimatta meidän tulisi pitää pää kylmänä ja toimia kannustavammin ja rohkeammin.  Sen sijaan, että ryhdymme antamaan itse lisää vauhtia taantumalle tai lamalle, toimisimmekin toisin kuin nyt. Esim.Emme heti ensi hädässä ryntäisi lakkauttamaan kouluja ja ajamaan sammutetuin lyhdyin.

Markkinoisimme itseämme ja olisimme aktiivisia ulospäin. Kuinka hyvin Kouvola ja sen mahdollisuudet tunnetaan muualla Suomessa? Enpä usko että kovinkaan hyvin. Siinä olisikin potentiaalia ja työmaata. Meillä on toki elinkeinotoimi olemassa. Mutta sen tuomat tulokset jättävät toivomisen varaa. Jos asian ilmaisee kiltisti…  

Itse olenkin saanut sellaisen kuvan(jonka joku toivottavasti todistaa vääräksi), että me puuhailemme erilaisten hankkeiden kanssa sen sijaan, että tekisimme todella jotakin ja saisimme aikaan uusia työpaikkoja. Elinkeinotoimialalle on annettava resurssit toimia, mutta vaadittava samalla myös tuloksia. Tulosten tekemisen aika on viimeistään nyt.

On hyvä, että esim. Kymijoki on tällä kertaa mainittu yhtenä kehittämiskohteena talousarviokirjassa. Nyt on vain toivottava sen toteutumista myös käytännön toimissa. KoTePa- hanketta ja sen onnistumista pidämme myös erittäin tärkeänä.

Lopuksi totean, että perussuomalaisten valtuustoryhmä hyväksyy kaupunginhallituksen esityksen talousarvioksi 2010 ja taloussuunnitelmaksi 2011- 2012

14.12 2009 Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Vampo- seminaari Kouvolassa 28.8 2009

Arvoisa Ministeri, rouva Maaherra, hyvät seminaarin osallistujat!

Rakentamiseen liittyy paljon lainsäädäntöä.  Näin on myös esteettömän rakentamisen kohdalla asia.

Pari  lyhyttä esimerkkiä.

 MRL 117§ 3 mom. , jossa velvoitetaan huomioimaan liikuntaesteiset. ” Rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa sekä, sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.”

Lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53§ määrittelee erilaisia näkökohtia liikkumisesteettömän rakentamisen osalta.

Tiivistettynä sen sisällöstä voisin todeta tasa-arvon näkökulman. Eli kaikilla on oltava mahdollisuus päästä rakennettuihin tiloihin esteettä ja tietysti sieltä poiskin. Tästähän on kyse myös vammaispoliittisessa ohjelmassa. Yhdenvertaisuudesta.

Paljon on siis kirjoitettu lakitekstejä, asetuksia ja määräyksiä. Silti niiden noudattamisessa käytännössä on monesti toivomisen varaa.

Vammaispoliittisen ohjelman valmistelussa on toivottu kannanottoja ja terveisiä eri toimijoilta.

Itse edustan Kouvolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakuntaa. Rakentaminen ja ympäristö ovat merkittävässä roolissa Suomen 10. suurimmassa kaupungissa. Meiltä löytyy niin kaupunkia kuin maaseutuakin. Ja se asettaa omat ehtonsa ja haasteensa niin rakennuksille kuin ympäristöllekin.

Yksi hyvä kehitysaskel olisi ottaa esteetön rakentaminen mukaan jo alueita kaavoitettaessa. Se olisi ikään kuin automaattisesti mukana jo alusta asti alueita ja niiden käyttöä suunniteltaessa.

Tämä säästäisi paitsi rahaa niin se myös helpottaisi esteetöntä rakentamista.

Ja oli kyseessä sitten vanha tai uusi kaavoitettava alue, niin esteettömyyden ratkaisemiseen jouduttaisiin ottamaan kantaa jo silloin. Ajatus ei ole uusi eikä minun keksimäni, mutta hyvä se on joka tapauksessa. Tai juuri siksi.

Rakentamisen näkökulmasta me joudumme ottamaan kantaa moniin asioihin jo lupavaiheessa. Vammaiset ja esteettömyys vain tuntuvat, se on rehellisesti myönnettävä, unohtuvan aika ajoin. Olisikin hyvä saada näitä asioita käsiteltäessä oikeaa tietoa vammaisilta itseltään. Tällainen keskusteluyhteys ja informaatio ovatkin  tarpeen päätöksiä tehtäessä. Eri asiantuntijoita on mahdollista kuunnella päätöksiä tehtäessä. Miksei siis oman asiansa parhaita asiantuntijoita?

Siksi, olisikin kannatettavaa ajatus siitä, että vammaisia tai vammaisjärjestöjä käytettäisiin konsultointiapuna. Ja aivan alusta asti julkisissa rakennusprojekteissa. Kuunnellaanhan monia muitakin asiantuntijoita. Vaikka rakennusvalvonta puuttuukin moneen eri seikkaan valvontaa, tarkastuksia ja katselmuksia tehdessään, on monesti niin, että kaikkea ei osata ajatella vammaisen näkökulmasta.

Esteetöntä rakentamista ei saa ajatella myöskään kustannuksia lisäävänä tekijänä vaikka ”houkutus” taantuman aikana siihen olisikin olemassa. Se on lyhytnäköistä toimintaa ja eikä edes välttämättä tuo säästöjä vaan lisää kustannuksia myöhemmin.

 Ja kuten edellä mainitsin, on rakennusvalvonta monesti ikään kuin myöhässä kun ongelman olisi voinut ratkaista jo aiemmin, kaavan yhteydessä.

Valvontaa siis tehdään ja monia asioita osataan jo nykyään ottaa huomioon. Mutta ei kaikkea ja kaikkia. Vammaiset ovat itse oman asiansa parhaita asiantuntijoita. Siksi heitä ja heidän toiveitaan pitää kuunnella. Ja ottaa myös huomioon päätöksiä tehtäessä. Esteettömyyden tulisi olla yksi niistä seikoista, joita otetaan huomioon ilman muuta. Esteettömyys on muutakin kuin vaikeakulkuisuus. Asenne on monesti suurin este. Sitä meidän ns. terveiden on syytä aika ajoin miettiä.

Pidänkin erittäin hyvänä ja kannatettavana asiana tällaisen Vammaispoliittisen ohjelman valmistelua ja eri osapuolten kuuntelemista siinä. Näin saadaan mahdollisimman monta eri näkökulmaa esiin. Pääasiahan lienee kuitenkin saada toimiva ohjelma käyttöön ja käytäntöön. Pelkillä julistuksilla kun ei  asioita ratkaista.

Lopuksi, kiitän kunniasta saada tulla kertomaan toivomuksia ja ajatuksia tähän valmistelutyöhön. Toivotan tälle ohjelmalle ja sen toteutukselle menestystä.

Kiitos!