Kitius, alttius, vorttius

Tiistai 12.8.2008 klo 18:25 - Jari Lindström

Ölumpiakisat ovat menossa Pekingissä. Reilun ja rehellisen urheilun riemujuhla. Joka neljäs vuosi maailman nuoriso kokoontuu mittelemään voimiaan ja kykyjään useissa eri lajeissa. 

Jo usemman vuoden ajan tämä USAn uimaihme Michael Phelps on hallinnut uintimarkkinoita. Nyt hänellä on tavoitteenaan nousta legendojen joukkoon. Phelps tavoittelee uskomatonta kahdeksaa kultamitalia yksistä kisoista!  Ja tätä kirjoitettaessa hän on saavuttanut jo  kolme kultaa. Hän on noussut yhdeksän olympiakullan saavuttajaksi ja jatkaa vääjäämättä kohti kymmenettä, yhdettätoista jne.

Ja millä tavalla?! Uimalla ilta toisensa jälkeen uusia maailmanennätyksiä ja parantamalla vanhoja, jo ennestään kovia ennätyksiä sekuntitolkulla!

Ei voi kuin ihmetellä kaverin palautumiskykyä ja kuntoa. Alkuerien ja välierienkin uinnit pitää selvittää kunnialla.

Ennen vanhaan, "kultaisella" 80-luvulla uitiin pienten piristeiden avittamina. Sehän on aivan yleisesti tiedossa. "Ei tänne ole laulamaan tultu, vaan uimaan" oli joku DDR-valmentaja tokaissut kun ihmeteltiin ääneen DDR-naisten möreää ääntä.

Nyt noilla tuloksilla ei olisi mitään asiaa mitalipallille. Ei edes finaaliin. Vesi on aika lailla samanlaista kuin ennen. No, uima-asut ovat toki kehittyneet ja tulleet entistä paremmiksi. Se ei kuitenkaan selitä tätä tulostehtailua ja -parannusta. Jotain tehdään siis paremmin kuin ennen. Ja ilman dopingia(just joo).

Yleisurheilussa moista maailmanennätysten parannussyndroomaa ei ole nähty. Miksi? Esim.naisten 100m ME on edelleen aivan uskomattoman kova. 10,49 tuottaa tuskaa suurelle osalle suomalaisista miessprinttereistä. Naisten 200m, 400m ja 800m ovat kaikki lajeja, joiden ennätykset ovat peräisin 80-luvulta. Nykynaiset eivät pääse lähellekään noita FloJon, Martin ja Jarmon aikoja.

Miksi uinnissa ennätyksiä tehdään liukuhihnalta, mutta ei y-urheilussa? Onko yleisurheilussa jo saavutettu optimitaso? Ehkä.

Onko urheilu puhdasta? EI tietenkään ole. AINA kun kilpaillaan mitaleista ja kunniasta, niin ja rahasta, on kiusaus vilppiin olemassa.

Toiset eivät vain jää siitä kiinni ja ovat näin ollen "puhtaita". Ketään ei voi eikä saa tuomita ilman näyttöä, enkä siis minäkään siihen sorru. Mutta en ole myöskään niin sinisilmäinen, että uskoisin puhtaaseen olympiaurheiluun.  

Maine ja Kunnia ovat monelle niin iso asia, että sen vuoksi ollaan valmiita tekemään ihan kaikki. Vaikka henki menisi!