Opettajien vaalipaneelissa

Keskiviikko 15.10.2008 klo 21:17 - Jari Lindström

Onko teillä joskus sellainen olo, että "mitähän minä täällä teen"? Minulla oli tänään. Tulin tuossa juuri äsken OAJ:n Kouvolan paikallisosaston järjestämästä vaalipaneelista ja ei se nyt ihan tuttua huttua ollut...

Kokemuksena kuitenkin ihan hyvä. Valtaosa aiheista ihan outoja minulle.Siksi otinkin sen enemmän opin kannalta. Ihan kuin koulussa olisi ollut, taas.

Tästä pääsenkin siihen, että ei ole olemassa kovin montaa ihmistä, jotka hallitsevat suvereenisti kaiken. Yksi tietää koulutuksesta, toinen sosiaalipolitiikasta ja kolmas on hyvä organisoimaan. 

Näitä kaikkia tarvitaan valtuustossa. 

Menepä puhumaan auton asennuksesta virkkaamisesta kiinnostuneille. Aika tyhjänä taitaisi sali olla hetken päästä. Tietysti, jos osaat esittää asiasi mielenkiintoisesti, niin voithan puhua vaikka pannulapuista metallimiehille. Mutta aika harvalla on sellainen kyky.

Minut yllätti, kun en siis asiasta juuri mitään tiedä, tämä opettajiakin koskeva työilmapiiriongelma. Johtaminen ontuu pahemman kerran ja työssä jaksamisesta on tullut suuri probleema.

Mitäs siihen nyt sitten osaisi neuvoa keinoiksi? No uudella organisaatiolla tuskin päästään varsinaiseen ongelmaan käsiksi. 

TyKy-toiminta, vuorotteluvapaat, joustavat työajat, yhteiset "riennot", puhuminen, työn organisointi ja lisää tekeviä ihmisiä. 

Ilmapiiri ei parane sillä, että sanotaan niin. Nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan suu puhtaaksi. Mikä mättää? Missä on parannettavaa? Mitä MINÄ voin tehdä toisin? Mitä SINÄ voit tehdä toisin? 

Voisiko olla niin, että "kemiat" eivät kohtaa? Vaihdetaan ihmisiä. Kierrätetään, tehdään jotain uutta sen saman vanhan sijasta.

Selän takana puhumalla ei mikään parane, päinvastoin. Johtajalle on oltava mahdollisuus sanoa asiat suoraan, joutumatta silmätikuksi. 

Yleensä ongelman esiin tuoja onkin yhtäkkiä itse se ongelma. Ongelma henkilöityy häneen. Jos joku uskaltaa tuoda yhteisen ongelman esiin, on muiden tuettava häntä. Ongelma ratkeaa yhteistyöllä. Siksi esimerkiksi luottamushenkilöiden asemaa on parannettava. 

Oppia ikä kaikki-klisee sopii tähän kohtaan erittäin hyvin.

Minäkin opin koko ajan uutta. En ole siis valmis, vielä. Ja minä kun jo luulin...Aamulla kun katsoin peiliin. Ei se siitä kummemmaksi muutu.