Tuottavuus, mistä se revitään?

Tiistai 26.5.2009 klo 22:26 - Jari Lindström

Jatkuvasti ja yhä uudelleen törmää tähän käsitteeseen- tuottavuus. Mitä se on?

Sille lienee olemassa oikein virallinenkin määritelmä. Tuotannon tehokkuuden mitta vaikkapa.

Ei siinä pitäisi olla mitään pahaa, mutta mutta...

Se nyt vain on ikävän usein niin, että se tuottavuus haetaan työntekijän selkänahasta. Eli teettämällä yhä pienemmällä porukalla yhä enemmän töitä. Sitä työn määrän lisäystä nimitetään kauniisti, vastuun lisäämiseksi. Totta mooses se vastuu kasvaa, kun olet vastuussa aina vaan isommasta työkentästä! 

Ja jotenkin vain, olen niin pirun skeptinen. Miten esimerkiksi hoitoalalle on tulevaisuudessa tarvetta värvätä todella paljon lisää henkilökuntaa ja samalla tehdä työt tuottavasti ja kilpailukykyisesti? Tämän kun joku viisas saisi minulle selitettyä suomeksi, niin olen kiitollinen.

Toinen tuottavuuden ongelma ovat palkat. Niitä kun vain täytyy ihmisille maksaa. Niitä koitetaan maksaa, tietenkin, mahdollisimman vähän. Palkathan ovat kulu.

Toisaalta, jos ihminen on todella kovan luokan ammattilainen hänelle ollaan valmiita maksamaan kovaakin palkkaa. Silloin palkkaus on sivuseikka. 

Mutta jos kyseessä on vaikka siivooja ja oli tämä sitten vaikka minkälainen alansa huippu, niin ei tämä sama pädekään. 

Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka tekevät työnsä kiltisti ja nöyrästi päivästä toiseen. Pätkätyöläisiä, osa-aikaisia ja täyttäkin päivää tekeviä, joiden saama palkka ei riitä elämiseen! Heitä ja heidän työpanostaan ei huomata. Paitsi jos he jättäisivät työnsä tekemättä. Esim.ilman siivoojia Suomi hukkuisi paskaan muutamassa viikossa. 

Näille aloille ja näille ihmisille pitää saada arvostusta ja sen arvostuksen merkkinä selkeästi parempaa palkkaa ja muutenkin paremmat, ihmisarvoiset työehdot.

Ei olekaan siis mikään ihme, että tänne ollaan vaatimassa eräiltä tahoilta lisää työperäistä maahanmuuttoa. Jotkut vielä kehtaavat ihmetellä, että kun ei työ enää kelpaa suomalaiselle. Kyllä se kelpaa, mutta pitäähän sillä myös elää. Ei se tämän vaikeampi yhtälö ole!

Nythän onneksi mm. siivoojat ovat heränneet ja ovat perustaneet "Oikeutta siivoojille"-liikkeen. He ovat ITSE peränneet VAATIMAAN oikeuksiaan. 

On tietysti hyvä, että  siivoojat itse ja  ay-liike osaltaan tekevät voitavansa tämän räikeän epäkohdan korjaamiseksi.  

Ei tällaisen asian korjaamisen pitäisi kuulua jäsenmaksua maksavien jäsenien itsensä tehtäviin. Eikä muutenkaan. Kyllähän se on ay-liikkeen tehtävä. EDUNVALVONTA.

Luen aina PAMin jäsenlehden kun se meille tulee. Ja varsinkin jäsenien sinne lähettämiä kirjoituksia ja kokemuksia. Ei voi kuin ihmetellä.

Vielä vuonna 2009 on aloja, jossa alkeellisimmatkaan työehdot eivät toteudu käytännössä. Aloja, jossa ihmisiä pelotellaan ja käytetään surutta hyväksi.  He eivät uskalla, kykene tai osaa hakea neuvoa. Ja kun he sen  tekevät, niin vastassa on vielä oma ammattiliitto. 

Monissa työpaikoissa EI ole luottamushenkilöä. Eikä mitään tietoa omista oikeuksista. En syytä kaikkia työnantajia. Suurin osa toimii kuten pitääkin. En minä syyllisty yleistyksiin. Mutta on valitettavasti sellaisia työnantajia, jotka vähät välittävät työntekijän oikeuksista.  Ja joukossa on isojakin työantajia.

Sieltä ne PAMin lehden sivuilta löytyvät. 

No, ei mene hyvin Paperiliitollakaan. Se on vain kalpea aavistus menneiden aikojen suuruudesta. Koskahan muuten luottamusmiehen toimi lopetetaan tarpeettomana? Ei ole enää mitään etuja valvottavana. Kuinka monta päätoimista pääluottamusmiestä löytyy suomalaisista tehtaista? On meinaan väki vähentynyt siihen tahtiin, että pitäisi laittaa pääluvut uusiksi TES:ssa.

Tuottavuushan alkaa olla Suomessa jo ns. vedetty tappiin. Vai vieläkö löytyisi jokin kikka Metsäteollisuus ry.n ideasammosta? Aivan varmasti löytyy. Ja eikä tarvitse kuin ilmoittaa sen kikan käyttöönotosta. Neuvotteleminen on vanhanaikaista.

Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä on jo tehty monia kauaskantoisia päätöksiä. Se, että se on tuhansille tarkoittanut työttömyyttä on sivuseikka.