Ammattiyhdistysliikkeellä on takanaan loistava menneisyys. Sitä ei voi mitenkään kiistää. Ay-liike on saanut tapeltua, joskus ihan kirjaimellisestikin, jäsenistön hyväksi monia etuja. Niitä en ryhdy tähän listaamaan, koska listasta tulisi todella pitkä.
Elämme tänä päivänä murrosta, vaikka sitä ei aina välttämättä huomaisikaan. Kun tähän asti Suomessa on ollut vahva ay-liike, joka on pystynyt pitämään jäsenistönsä puolta hyvin, niin se asia on muuttunut. Huonompaan suuntaan.
Miten? Ensimmäisenä mieleeni tulee yhtenäisyys. Sitä ei enää ole aikoihin ollut. Ei eri liittojen välillä eikä edes liittojen sisällä. Ja kun ei ole yhtenäisyyttä, ei ole voimaakaan.
Toiseksi, liitoista on tullutvain valikoitujen jäsenien etujen valvoja ja ajaja. Kun ihmisestä tulee työtön ja näin maksusuunta vaihtuu maksajasta saajaksi, muuttuu samalla myös asenne tähän ihmiseen. Hänestä tulee kulu ja rasite. Juuri silloin kun ihminen eniten sitä apua tarvitsisi, hän joutuu anelemaan apua. Hän törmää lisäksi lainsäätäjien pykäläviidakkoon ja byrokratiaan.
Kolmanneksi, liittojen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Se ontuu todella paljon. Vai miten on selitettävissä esimerkiksi se, että jotkut ammattiryhmät joutuvat perustamaan uusia ryhmiä omien oikeuksiensa puolustamiseen? Eikö tämä tehtävä kuuluisi juuri nimenomaan ay-liikkeelle?
Nythän esim. siivoojat ovat perustaneet ”Oikeutta siivoojille”-liikkeen. Tämähän olisi täysin turhaa, jos ay-liike hoitaisi asian oikealle tolalle.
Pitääkö ay-liikkeen sisälle perustaa toinen ay-liike ajamaan asioita? Mistä se kertoo?
Mielestäni se kertoo selkeästi sen, että nykyinen ay-liike on vanhanaikainen ja jäykkä.
Se ei pysty suoriutumaan niistä tehtävistä, joita varten se on alun perin perustettu.
Keskusjärjestö SAK:sta on tullut mammutti. Suuri tuntematon, jota ei näy kun pitäisi ja jos näkyy niin aivan väärissä paikoissa ja väärään aikaan. Monesti joutuu kysymään itseltään, että kuka puhuu? Työnantajan edustaja vai työntekijän?
Ihmisiä on potkittu pihalle ja yt-neuvottelut ovat jo niin arkipäiväisiä, että ne ohitetaan olan kohautuksella. Kukaan ei reagoi ja silti, käyttäydytään aivan kuin olisi reagoitu. Kuin silmän lumeeksi esitetään erilaisia vaatimuksia ja toimenpiteitä. Tämäkin tehdään vasta sitten kun peli on jo menetetty.
Nykyinen meno on vain hyväksytty. Sitä pidetään ikään kuin luonnonlakina. Ei voi tehdä mitään. Globalisaatio, talouslama ,kilpailukyky jne. Syitähän löytyy aina.
Ja vielä yksi asia. Miten kaikkien jäsenien maksamista jäsenmaksuista liitoille ja ammattiosastoille voidaan jakaa vaalitukea vain kahden puolueen ehdokkaille vaaleissa, SDP:lle ja Vasemmistoliitolle? Tietääkseni kaikki eivät ole näiden puolueiden jäseniä eivätkä edes kannattajia. Eikö sitä rahaa tulisi jakaa kaikkien puolueiden ehdokkaille tai sitten ei kenellekään? Tämäkin on taas yksi muinaisjäänne ajalta, jolloin oli vain yksi tai kaksi työväenpuoluetta. Eiköhän tämänkin käytännön voisi lopettaa?
Tämän kirjoituksen lähetin Kouvolan Sanomiin, Keskilaaksoon, PK-lehteen, Ilta-Sanomiin, Iltalehteen ja Hesariin 28.5
