Tapaus Voikkaa

Keskiviikko 20.1.2010 klo 21:16 - Jari Lindström

Olen varmasti kirjoittanut tästä aiheesta enemmän kuin mistään muusta. Mutta kerta kielon päälle.

Kävin tuossa illalla Voikkarissa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa julkistettiin tutkimus: Tapaus Voikkaa.

Mitään uutta ja yllättävää siinä ei minulle ollut. Mutta ihan mielenkiinnostahan minä paikalle menin.

Monesta eri näkökulmasta oli tarkasteltu sitä, että miten Voikkaan tehtaan lopettaminen vaikutti ihmisiin, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Sitä ei voi kiistää kukaan, että Voikkaa oli ja on merkittävä alku yhteiskunnalliselle murrokselle, jossa parastaikaa olemme. Siitä lähti tämä järkyttävä tehtaiden alasajo. Se oli iso juttu ja siitä revittiin kaikki irti mitä voi irti ottaa.

Lukuisia palstamillimetrejä käytettiin Voikkaasta kertomiseen ja mentiinpä jopa sosiaalipornon puolelle. Mikään tehdas ja sen lopettaminen ei ole saanut näin suurta julkisuutta. Kemijärvi, Summa ja muutama muu toki saivat julkisuutta, mutta Voikkaa oli ensimmäinen ja siksi se tullaan muistamaan ikävällä tavalla.

Kovasti on koitettu nähdä myös jotakin positiivista Voikkaan tehtaan lopettamisessa. Yhteisöllisyys on sitä. Hengestä voidaan myös puhua. Voikkaan henki. Se oli vahva. Siitä todistavat monet puheet ja keskustelut ihmisten kanssa. Se ei ole pelkkää sanahelinää.

Työllistyminen. Osa on saanut työtä, hyvä. Mutta liian paljon on edelleen niitä, joilla ei sitä vakinaista työtä ole. Tai jos on, niin se on kilometrien päässä kotoa. Heikennys sekin.

Kohta on kulunut melkein neljä vuotta tuosta Naistenpäivästä, jolloin muutaman sadan ihmisen maailma pysähtyi. Itselläni menee joskus pitkiäkin aikoja kun enää ajattele koko asiaa. Mutta unohda en sitä päivää ikinä. Paitsi sitten kun työnnän nurmikkoa altapäin. Saattaapa olla, että silloinkin käännyn kerran ympäri, Voikkaan muistoksi.